Lähden ulos asunnosta ensimmäistä kertaa päiväkausiin
olen ollut kipeänä
enkä vain lorvinut niin kuin yleensä
hengitys vinkuen suunnistan läheiselle kalliolle
katsomaan päivän kuolemaa
taivaanranta on kuin suttuinen öljymaalaus
sytytän savukkeen ja raavin sillä
kutiavaa kurkkuani
alhaalla kaupunki liikkuu vaikka ihmisiä ei näy
tiedän roolini tässä näytelmässä
se on hullun osa ja olen
siihen tyytyväinen
koivun lehdille on pirskahtanut verta
poljen tumpin sammuksiin ja laskeudun alas ettei tuuli vie.
maanantai, 18. helmikuu 2013