Lähden ulos asunnosta ensimmäistä kertaa päiväkausiin

olen ollut kipeänä
enkä vain lorvinut niin kuin yleensä

hengitys vinkuen suunnistan läheiselle kalliolle
katsomaan päivän kuolemaa

taivaanranta on kuin suttuinen öljymaalaus

sytytän savukkeen ja raavin sillä
kutiavaa kurkkuani

alhaalla kaupunki liikkuu vaikka ihmisiä ei näy

tiedän roolini tässä näytelmässä

se on hullun osa ja olen
siihen tyytyväinen

koivun lehdille on pirskahtanut verta

poljen tumpin sammuksiin ja laskeudun alas ettei tuuli vie.