Illan viimeisiä

 

vanhainkodin takapihalla alkaa näytös

ballerina on päästetty irti

laihat kädet heiluvat vimmatusti
taivaalle syntyy pehmeitä
kaaria

sytyttelen savukkeita

yhden
toisensa
perään

nautin esityksestä

aika lentää kuin siivillä kunnes käy niin kuin aina:

yön varjot tuovat kylmän tullessaan
ja vanhus komennetaan sisään

hän tottelee huonosti
kuin vastahakoinen
lapsi

 

mutta tottelee kuitenkin

 

huokaisten tumppaan illan viimeisen
ja nousen ylös

tyhjä tuoli irtoaa kolahtaen takapuolestani

teen lujan päätöksen:

kun minusta tulee vanha, aion ruveta ballerinaksi.