Täällä sitä taas maataan, helvetin esikartanossa. Järkyttävä kanuuna ja ahdistus. Täällä on lupsakka savolainen setä kans. Sen vitsit jääty siinä vaiheessa kun sitä tultiin kärryillä hakeen. Itkuhan siltä pääsi. Ja minä hyperventiloin kun joku harjoittelija piikitti suonen läpi. Tuli ällöttävä patti käteen ja sille pelokas ilme kun huusin että vittu hae nyt joku muu tänne. Hermostuessani unohdin hengittää rauhallisesti ja sitten tulikin jo piikkiä. En ole ikinä ollut näin alamaissa. Joku vanhus oksentaa lattialle ja paskantaa sen jälkeen petiinsä, eivät muista edes nimiään. Raotan verhoa ja katson viereiseen petiin. Eukon jalat ovat kokonaan keltaiset, mätäisiä läiskiä siellä täällä. Hassu savolainen palasi lupsakkana. Sillä oli sama homma kuin minulla ja se selviytyi. Uskon että tämä kerta ei ole viimeinen. Sekin on kyllä vielä edessä. Joku huutaa parempaa palvelua. Liian rikkaan näköinen tyyppi tänne. Se ei saa sitä, heh. Missähän ne yleensä käy kuolemassa? Yksityisillä varmaan. Nyt ne tulevat. Minua ei itketä. En ole kova poju mutta osaan teeskennellä sellaista - vaikka kuoleman edessä. Aurinko virnistää rikkinäisen sälekaihtimen takaa. Virnistän takaisin. Jätän ilomielin tämän läävän. Nukutuslääkäri joutuu tuhlaamaan minuun kaksinkertaisen annoksen.